Ruokavirasto uutisoi 13.3.2026 aloittaneensa yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja suomalaisen datanvälityspalvelun DataSpace Europen kanssa kokeilun, jossa viljelijän tai urakoitsijan maataloustoimenpiteistä keräämää dataa siirretään viljelijätukien käsittelyn pohjaksi.
Kokeilu on osa eurooppalaista CEADS‑hanketta, jossa rakennetaan yhteistä eurooppalaista maatalouden data-avaruutta. Siinä testataan yhteisiä eurooppalaisia käytäntöjä sille, miten maatalousdataa voidaan liikuttaa.
Datan liikkumista tukeva yhteinen datainfrastruktuuri eli datan keräämisen, tallentamisen, käsittelyn, jakamisen ja hyödyntämisen mahdollistava perusrakenne nähdään keinona vahvistaa tilojen neuvotteluasemaa ja mahdollistaa uusia palveluja. Tietoturvallinen ja luvitettu maatalousdatan liikkuminen avaa uusia mahdollisuuksia automaatioon, yritysten innovaatioihin ja tekoälykehitykseen. Datan välityspalvelu toimii luottamusinfrana julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Suomalaisen maatalouden seuraava kilpailuetu ei synny vain koneista, tuotantopanoksista tai uusista toimintatavoista. Yhä useammin se syntyy siitä, miten ja kenelle tieto liikkuu. Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen kokeilu näyttää konkreettisesti, miten viljelijän luvalla liikkuva data voi sujuvoittaa viranomaisprosesseja, vähentää hallinnollista työtä ja avata tilaa kokonaan uusille palveluille.
Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen käynnistämä kokeilu testaa mallia, jossa viljelijän tai urakoitsijan tuottamaa maatalousdataa voidaan hyödyntää viljelijätukien käsittelyssä viljelijän nimenomaisella luvalla. Kyse ei ole vain teknisestä tiedonsiirrosta. Kyse on laajemmasta muutoksesta siinä, miten dataa käytetään maatalouden kilpailukyvyn, sujuvamman asioinnin ja paremman päätöksenteon rakentamiseen. Kun tieto liikkuu oikea-aikaisesti, turvallisesti ja hallitusti, myös sen arvo kasvaa. Samalla vähenevät päällekkäinen työ, manuaaliset tarkistukset ja tarve siirtää samoja tietoja yhä uudelleen eri järjestelmien välillä.
Kun toimijoita on monia ja dataekosysteemi alkaa laajentua, kaikkein tärkein kysymys ei ole vain se, voidaanko dataa siirtää. Olennaisempaa on, voidaanko sitä tehdä tavalla, johon kaikki osapuolet voivat luottaa. Tässä datanvälityspalvelun rooli nousee keskiöön. EU:n datan hallinta-asetuksen mukainen datan välityspalvelu toimii neutraalina ja luotettuna välittäjänä, joka mahdollistaa tiedon jakamisen ilman, että tietojen hallinta, käytänteiden läpinäkyvyys tai osapuolten luottamus vaarantuu.
EU-rekisteröity datanvälityspalvelu (Data Intermediation Service Provider, DISP) ei siis ole vain uusi markkinarooli. Se on käytännössä uusi luottamusinfra: rakenne, jonka varaan voidaan rakentaa turvallista tiedonvaihtoa julkisen ja yksityisen sektorin välillä, automatisoituja prosesseja ja uusia yhteistyömalleja.
Tällaisissa kokeiluissa näkyy, miksi turvallinen tiedonvälitys on nyt strategisesti tärkeää. Kun data liikkuu luvitetusti ja standardoidusti, voidaan viranomaisprosesseja automatisoida, parantaa tiedon laatua ja vähentää hallinnollista kuormaa. Samaan aikaan syntyy toimintamalli, jossa julkisen sektorin prosessit ja yksityisen sektorin palvelut voivat kytkeytyä toisiinsa ilman, että datan omistajuus tai käyttöehdot hämärtyvät. Tämä on olennainen kehitysaskel kohti aidosti toimivaa dataekosysteemiä.
Kun tiedonvaihtoon syntyy yhteiset pelisäännöt ja luotettava välitysmalli, pk-yritysten mahdollisuudet paranevat merkittävästi. Markkina ei enää rakennu vain suurille toimijoille, joilla on resursseja toteuttaa raskaita integraatioita ja ylläpitää alustoja, vaan myös ketterämmille yrityksille, jotka voivat kehittää uusia palveluja yhteisen datainfrastruktuurin päälle.
Tämä tarkoittaa käytännössä uusia mahdollisuuksia analytiikkaan, automaatioon, toimialakohtaisiin sovelluksiin ja lisäarvopalveluihin. Kun kynnys osallistua madaltuu, innovaatioiden määrä voi kasvaa nopeasti.
Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen kokeilu on tärkeä signaali siitä, mihin suuntaan suomalainen datatalous voi kehittyä. Maatalous toimii tässä edelläkävijänä, mutta sama logiikka ulottuu paljon laajemmalle. Kun tiedon liikkuminen perustuu lupaan, luottamukseen ja yhteisiin sääntöihin, syntyy pohja tehokkaammille viranomaisprosesseille, turvalliselle automaatiolle, pk-sektorin uusille innovaatioille ja vastuulliselle tekoälylle.
Lopulta kysymys ei ole vain datan siirtämisestä. Kysymys on siitä, miten rakennamme digitaalista infrastruktuuria, johon yritykset, viranomaiset ja datan tuottajat voivat aidosti luottaa.